Tornien varjossa

[Duncan Prenay]

Nimi: Duncan [Dunchan] Eletherius Prenay
Kutsumanimi: Duncan, Dun
Ammatti: Asha'man -> Baijan'm'hael (kouluttaja), exvalkoviitta
Ikä: noin 37
Sukupuoli: mies
Voimakuus mahdissa: Erittäin erittäin voimakas. Hänen vahvimmat elementtinsä ovat tuli ja henki (sen jälkeen maa, ilma ja viimeisenä vesi), ja hän on erityisen lahjakas räjäyttelemään, sulattamaan ja polttamaan esineitä/ihmisiä/asioita. Hän on hyvin perehtynyt ter'angrealeihin ja angrealeihin ja osaa todistettavasti valmistaa ainakin jollain tasolla ter'angrealeja. Tosin niiden käyttötavat ovat yleensä turhia ja yksinkertaisia.
Duncan osaa myös jonkin verran parantamista, vaikkei olekaan siinä mikään loistavin tähti. Lisäksi hänen ajatuksensa tuppaavat vaeltelemaan pahanpäiväisesti, joten parantamisella saattaa olla hyvin ikäviä sivuvaikutuksia.

Luonne:
Luonteeltaan Duncan on varsin ailahteleva, todellinen haihattelija ja oikea sählä. Hänen ajatuksensa kulkevat useimmiten niin hämäriä ratoja, että kovin harva kykenee ymmärtämään, mitä hänen päässään milloinkin liikkuu. Mikään ei ole pysyvää ja hän unohtaakin useimmiten puolen minuutin päästä, mitä on sanonut juuri äsken, unohtuu katselemaan kiinnostuneena aivan tavallisiakin asioita, löytää loputtomasti aikaa turhanpäiväiseen jaaritteluun ja eksyy kuljeskelemalla ympäriinsä melkein missä tahansa.
Keskustellessaan hän poikkeaa usein ja jatkuvasti aiheesta, ja ellei kukaan muistuta, mistä oltiin puhumasta, hän saattaa rupatella loputtomiin jostakin täysin asiaan liittymättömästä ja ajaa selitystä kuuntelevan melkein hermoraunioksi. Valehdella hän ei oikeastaan osaa, mutta täydellisen totuuden kiskominen hänestä on todellakin vaivalloista.
Dun on myös yleensä ottaen varsin hilpeällä tuulella, ja puhelee mielellään melkein kenen tahansa kanssa melkein mistä tahansa. Hiljaisuus tuntuu jotenkin etäisesti häiritsevän häntä, toisin kuin poloisia keskustelukumppaneita, jotka yleensä kyrsiintyvät hyvin pian Duncanin päättömiin höpinöihin. Toisaalta hän ei oikeastaan näytä ymmärtävän täysin toisten vihamielisyyttä, joten eipä se häntä yleensä juurikaan haittaa. Jos joku yrittääkin suutuspäissän vahingoittaa häntä, jotenkin kummallisesti tuolle yrittäjälle tuntuu käyvän kuin vahingossa varsin kehnosti.
Puhuessaan Dunc myös elävöittää selittämäänsä varsinkin innostuessaan huitomalla käsillään varsin häiritsevästi. Kävellessäänkin hän tuntuu huitelevan melko päämäärättömästi, ja kaikki hänen liikkeensä ovat hyvin kaukana harkitusta käytöksestä.
Suuttua hän ei osaa kunnolla tai pitkäaikaisesti, ja yleensä hän vain tyytyykin murjottamaan muutaman hetken, kunnes unohtaa, miksi oli vihainen ja keksii jotakin muuta tekemistä. Korkeat paikat tuntuvat viehättävän Duncia erityisesti, eikä maailman nerokkainkaan ihminen varmaan saisi selitettyä hänelle, että putoaminen voi olla vaarallista.
Kaiken hyvän lisäksi hän on oikea onnettomuusmagneetti: hänen ympärillään tuntuu tapahtuvan aina jotakin hyvin epätodennäköistä ja, ärsyttävää kyllä, hänelle itselleen tapahtuu tuskin koskaan mitään - ainoastaan lähistöllä olevat saavat kärsiä (eli useimmiten velipoika Reggnard).
Duncan ei juuri tunne mitään omantunnon tuskia ihmisten vahingoittamisesta, paitsi tietenkin Reggien, mutta suhtautuu lähes palvovasti kaniineihin. Hänellä oli pienenä useita lemmikkikaneja (joista suurin osa kohtasi tapaturmaisesti tai vähemmän tapaturmaisesti hyvin onnettoman lopun), eikä hän aikuisenakaan suostu vahingoittamaan ainuttakaan pitkäkorvaista luontokappaletta. Kaniinien syömistä hän pitää lähes kannibaalisena tekona ja inhoaakin ainoastaan kahdenlaisia ihmisiä: kaniininmurhaajia ja henkilöitä, jotka yrittävät vahingoittaa hänen veljeään.

Lyhyesti sanottuna Duncan on varsin tasapainoton ja elää yleensä täysin eri maailmassa kuin muut, mikä aiheuttaa hyvin paljon päänvaivaa hänen veljelleen ja kaikille muille, joiden kanssa hän on tekemisissä.
Tavallaan Dun omaa myös eräänlaisen 'pahan' (tai 'normaalin') puolen itsessään, juuri sen osan, joka pystyy komentelemaan Baijan'm'haelille sopivaan tapaan, järkevästi ja vakavasti. Erityisesti erittäin vaikeissa tilanteissa (etenkin, jos asiaan liittyy myrdraaleja, trollokkeja tai hänen veljensä vahingoittuminen) hänen tavallinen luonteensa etääntyy tietyllä tavalla, jolloin jäljelle jää vain hyvin voimakas asha'man, joka pyrkii toimimaan "kuten Baijan'm'hael" ja pahimmillaan jopa vain pelastamaan itsensä ja veljensä, keinolla millä hyvänsä. Se ei useimmiten ole kovin riemastuttava asia, ainakaan tilanteen aiheuttajan kannalta. Duncan itse ei ikinä puhu kyseisestä piirteestä itsessään, eikä vastaa siitä kysyttäessä.

Ulkonäkö:
Duncan on paljon tavallista tummaihoisempi, pitkä ja laihanpuoleinen ihminen. Hänen ainoa ehjä silmänsä (oikea on kärähtänyt pois) on harmaansävyinen ja hänen kasvonsa ovat pitkänomaiset ja varsin laihat. Vasenta poskea koristaa pari arpea, mutta huomattavin merkki hänen kasvoissaan on silti oikean silmän ympäristö, joka on palanut pahoin noin kämmenen kokoiselta alueelta aina pitkälle otsaan asti. Hänen hiuksensa ovat harmaanmustat ja pitkät. Lyhyemmiksi jäävillä etuhiuksillaan Dunc peittää useimmiten oikean puolinmaista, kärähtänyttä kasvonpuoliskoaan - kuten myös huiveilla ja silmälapuilla, tilanteesta riippuen. Normaalisti hän myös pitää hiuksiaan kiinni niskasta. Luonteestaan huolimatta hän osaa näyttää yllättävän uhkaavalta, vaikkei niin käyttäytyisikään. Varsin käytännöllistä, jos hän kouluttaa kokelaita ja vihkiytyneitä.
Hän rakastaa värikkäitä vaatteita, mikä sotii rajusti vastaan hänen asemaansa asha'manina. Musta on Duncanin mielestä vain yksikertaisen ikävystyttävä väri, eikä hän käytäkään erityisemmin asha'manin takkia (vaikka pitäisi) - asia, josta hän kiistelee hyvin usein veljensä kanssa. Tämä nimittäin ei katso hyvällä Duncin suosikkia, eli pitkää, kirkaan violettia takkia sinisin hihankääntein. Kauluksessaan hänellä on kuitenkin aina miekka sekä lohikäärme, asha'manien tunnukset, olipa se sitten violetti tai musta. Useimmiten kukaan ei kuitenkaan tunnista (ehkä violetin takin vuoksi), mikä hän oikeasti on.
Selässään Duncan rahtaa toisinaan puolentoista käden kaksiteräistä miekkaansa, vaikka se onkin melko tarpeeton pahan paikan tullen - onhan hän kuitenkin yksi vahvimmista elävistä asha'maneista.

Menneisyys:
Duncin äiti oli andorilainen nainen, joka toimi yleisen naisen ammatissa. Hän syntyi vain hieman sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli joutunut lähtemään Andorista vanhemman poikansa, Reggnaldin, muistuttaessa aivan liikaa isäänsä, erästä Andorilaista lordia. [Tästä seuraavasta ajasta kenties enemmän neuvoteltuani Reggien pelaajan kanssa asiasta.]
Duncanin ulkonäössä ei ollut nuorenakaan oikeastaan mitään samoja piirteitä kuin isoveljensä ulkonäössä, koska hänen isänsä oli tuntematon ja oletettavasti aivan mitätön merikansan purjehtija. Hänen äitimuorinsa ei näet suinkaan lopettanut ammattiaan rikkaan rakastajansa vuoksi.
Duncan ei nuorena tiennyt, mitä olisi tehnyt elämällään - ja jostakin hetkellisestä päähänpistosta sattui liittymään valkoviittoihin. Hän vaikutti yllättävän pitkään heidän riveissään, ennen kuin lähes tapaturmaisesti selvisi hänen osaavan kanavoida, sillä eihän hän sitä tiennyt itsekään aiemmin. Valkoviitat totesivat hänen olevan kirottu noita ja aikoivat polttaa roviolla (Valkoviittojen loistavaa logiikkaa? Kuka yrittää polttaa hengiltä kanavoimaan kykenevän ihmisen, jonka vahvin elementti on tuli), mutta velipoika Reggie sattui juuri parahiksi väliin, pelasti Duncin ja vei mukanaan mustaan torniin.
Duncan kohosi asha'maniksi vain neljän vuoden oppiajan jälkeen, joskin lähinnä siksi, ettei kukaan oikeastaan osannut sanoa, miten häntä olisi pitänyt opettaa. Muutaman vuoden jälkeen hän nousi myös Baijan'm'haelin asemaan, vaikka useat ovatkin välillä kyseenalaistaneet hänen taitonsa kouluttajana. Ylivilkkaasta mielestään huolimatta Duncanin älykkyydessä ei ole kuitenkaan mitään vikaa, vaikka toisin saattaisikin kuvitella, joten asemassaan hän on pysynyt.

Muuta:
- Duncanilla on tosiaan veli, Reggnard, jota hän kutsuu yleisesti Reggieksi. He eivät muistuta toisiaan ulkonäöllisesti toisiaan oikeastaan lainkaan.
- Hän on oikeasti lyhyempi kuin veljensä, mutta tämän selälle tapahtuneen onnettomuuden jälkeen Dun on heistä se pidempi
- Valkoviittana Duncan oppi miekkailemaan hyvin. Hänen taitonsa eivät kuitenkaan perustu täydelliseen taktiikkaan vaan siihen, ettei vastustaja kykene mitenkään ennakoimaan hänen täysin sattumanvaraisia liikkeitään.

©Sykomori