Tornien varjossa

[Shaemaelle al'Dela]

Hahmo on:
Aes Sedai
Ruskea ajah



Nimi:
Shaemaelle al'Dela

Ikä:
207, eli siis hyvinkin vanha Aes Sedain mittapuulla (Cadsuane, vanhin kirjojen aikana tunnettu Aes Sedai, oli noin 270 -vuotias, mutta tämä olikin erityisen vahva Mahdissa) (206 vuotta vanha Suuren taistelun aikaan, eli 'kesänä 2008'.)

Sukupuoli:
Nainen

Syntymäpäivä:
Keväällä.

Synnyinpaikka:
Kaksvirroilla.

Perhehistoriaa:
Vanhemmat ovat kuolleet, samoin myös veli ja sisar. Eräs serkku oli vielä jonkin aikaa sitten elossa, sillä tämä oli Aes Sedai, mutta tämä ei ollut kovinkaan vahva Mahdissa ja siksi tämän hidastuminen oli vain hyvin vähäistä, ja tämä kuoli aikaisin.
Shaemaelle oli aikoinaan naimisissa erään asha'manin (joka oli myös hänen kaitsijansa) nimeltä Cail Raeman kanssa huolimatta siitä mitä ajah ja muukin Aes Sedai -yhteisö siitä sanoi. Hän myös sai tämän kanssa pojan. Cail kuoli kuitenkin eräässä taistelussa. Hänen pojallaan ei ollut kanavoimiskykyä, ja tämä hankki perheen, joista yksi tytär kykeni kanavoimaan, ja ryhtyi sittemmin vihreän ajahin Aes Sedaiksi. Tämän vihreän veli puolestaan hankki myös lapsia, jotka hankkivat lapsia, ja niin edelleen. Aina välillä tuli joku, jolla oli kyky kanavoida, sillä kyky kulkee vahvana al'Delan suvussa. Muutaman sukupolven kuluttua syntyi eräs kaksvirtalainen tyttö, joka vasta aikuisiässä, saatuaan itse kolme lasta, tajusi kykenevänsä kanavoimaan, mutta ei mennyt Torniin. Tämän poika puolestaan meni Mustaan Torniin ja tytär ja toinen poika Valkoiseen Torniin ryhtymään noviisiksi ja kokelaaksi. Ja noiden kolmen lasten nimet olivat Cyrne, Melena ja Jashla.
(Pysyn siis vieläkin suvussa.)
Vielä muutama vuosikymmen sitten Shaemaelle oli naimisissa erään toisen kaitsijansa kanssa, kunnes tämä kuoli. Tästä avioliitosta ei tullut lapsia.

Luonne:
Kun Shaemaellen tapaa, olisi häntä mahdotonta uskoa ruskeaksi sisareksi. Yleinen kuvahan ruskeasta sisaresta on hajamielinen, kirja kädessä kulkeva nainen. Shaemaelle puolestaan on hyvinkin intohimoinen luonne, monella tapaa.
Häntä ei kykenisi kuvittelemaan hajamieliseksi vaikka mikä olisi, ei kun hänen silmistään näkyy arvioiva katse joka painaa niiden omistajan muistiin jokaisen näkemänsä asian. Niin Shaemaelle tekeekin. Aina tavatessaan jonkun hän painaa muistiinsa jokaisen huomaamansa asian ja muodostaa niistä arvion, jota hän sitten vertaa tuleviin havaintoihin. Noiden tulevien havaintojen avulla hän muodostaa ns. 'uuden painoksen' mielessään olevasta kirjasta. Silti hän pitää 'ensipainoksen' aina mielessään, eikä koskaan unohda jokaista siellä olevaa asiaa, vaikka katsoisikin henkilön muuttuneen.

Shaemaellella on silmää miehille, mikä todennäköisesti on myös harvinaista ruskeiden joukossa. Hänet saattaa usein nähdä kaitsijoiden kentällä arvioiden näkemiään. Hänellä tosin on erittäin suuret vaatimukset, sillä ruskeana hän ei voi oikeastaan pitää yhtä enempää kaitsijaa. Ja huhutaan että hänellä olisi ollut useampaankin kuin yhteen kaitsijaansa hieman henkilökohtaisempi suhde, ja hän onkin ollut naimisissa kahdesti. Ikä ei ole lainkaan vähentänyt hänen tätä puoltaan.
Hänet saattaa useinkin nähdä miesten seurassa, ainakin silloin kun hänellä ei ole kaitsijoita. Hän pitääkin aina kasvoillaan kutsuvan hymyn useimmille miehille, ja ilahtuu aina kun joku vastaa siihen. Tosin hän harvoin menee kovinkaan pitkälle useimpien miesten suhteen. Silti, hän nauttii miesten seurasta.

On tosin Shaemaellessa jotain ruskeiden piirteitäkin: Hänen rakkautensa tietoon. Vaikka Shaemaelle ei joutuisikaan hurmioon heti nähdessään kirjan jota ei ole aikaisemmin lukenut, hän painaa jokaisen tiedonrippusen tiukasti muistiinsa, ja vaalii sitä ikuisesti. Lisäksi Shaemaellella on yksi intohimo: Kaikki ter'angrealeihin liittyvä. Aina kun hän löytää jotakin ter'angrealeihin liittyvää, hän suhtautuu siihen kuten kuka tahansa ruskea. Hän tallentaa tiedon, valmistaa siitä useita varmuuskopioita ja vaalii alkuperäistä tiedonlähdettä. Mutta hän tekee erään mitä useat ruskeat eivät tee: Hän myös soveltaa tietoa, ei pelkästään kerää sitä. Jokaisen tiedonrippusen jonka hän löytää, hän käyttää avukseen ter'angrealeiden luonnissa. Mutta kuitenkin, ainoa yhteys jossa hänen voi huomata käyttäytyvän ruskean tavoin, on ter'angrealien parissa.

Shaemaelle ei tunne sanaa soveliaisuussäännöt. Tai oikeastaan tuntee, mutta niillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Jos hän tuntee jonkin asian olevan oikein, hän tekee sen välittämättä siitä miten yhteisö siihen reagoi. Sen sijaan SÄÄNNÖT ovat sellaisia mitä Shaemaelle ei koskaan riko. Jos jokin on kirjattu muistiin viralliseksi säännöksi, Shaemaelle tottelee sitä eikä edes harkitsisi sen rikkomista. Tämä tosin pätee vain kirjoitettuihin sääntöihin. Shaemaelle onkin painanut muistiinsa jokaisen julkisen Tornilain tekstinpätkän.
Shaemaelle suhtautuu muiden ihmisten sääntöjen rikkomiseen omalaatuisella tavalla. Jos joku rikkoo jotain sääntöä suoraan, hän on erittäin ankara rangaistusten jakelemisessa. Mutta jos kyseinen henkilö kykenee selittämään ettei tämä itseasiassa rikkonut sääntöä vaan kiersi sen, eli käytti hyväkseen jotakin madonreikää kirjoitetussa säännössä, Shaemaelle yleensä tulee hyvinkin hilpeäksi ja suhtautuu sen jälkeen toiseen suosiolla, eikä anna lainkaan rangaistusta. Sama hänen omalla kohdallaankin. Hän ei koskaan riko mitään sääntöä, mutta hän useinkin kiertää ne. Kun joku todella rikkoo sääntöjä, hän suhtautuu huomattavasti paremmin jos tämä tunnustaa sen heti. Jos joku yrittää keksiä tekosyitä tai piilotella sitä tosiseikkaa että rikkoi sääntöjä, tulee Shaemaellesta erittäin ankara.

Ulkonäkö:
Shaemaellen rypyttömät Aes Sedai -kasvot ovat kauniit, ja kääntäisivät useammankin miehen päät ellei tuota häiritsevää iättömyyttä olisi. Shaemaelle tietää kasvojensa kauneuden, ja nauttii niiden aikaansaamista katseista. Noissa kasvoissa on myös jotakin... kutsuvaa, joka saisi useammankin miehen yrittämään onneaan... Siis ellei noita häiritseviä Aes Sedain piirteitä olisi. Hänen kasvoillensa ilmestyy tietävä hymy aina kun miehet yhtäkkiä kalpenevat tultuaan tarpeeksi lähelle huomatakseen iättömät piirteet. Silti Shaemaellen kasvoille ilmestyy aina ilahtunut hymy kun joku tulee välittämättä siitä että hän on Aes Sedai.
Shaemaellen kasvoja kehystävät pitkät tummanruskeat hiukset, jotka ovat joka päivä erilaisella kampauksella. Usein hänen hiuksensa saattavat olla Kaksvirtalaisella palmikolla, mutta aivan yhtä usein ne liehuvat vapaina tai ovat jollakin erityisen monimutkaisella kampauksella. Ne näkee myös aivan yhtä usein suorina kuin kiharoinakin. Tummanruskeiden hiusten seassa näkyy hämmästyttävän vähän harmaita juovia, kun ottaa huomioon hänen korkean ikänsä.
Iättömien kasvojen keskeltä sinua tuijottavat ruskeat silmät, jotka ovat samaan aikaan pistävän muistiinpanevat että äidillisen lämpimät. Yleensä tuo pistävyys kuitenkin haihtuu vähitellen kun katseen kohde tulee tutuksi, ja lämpimyyden sävy saattaa muuttua äidillisestä joksikin muuksi.
Shaemaelle on keskipitkä kaksvirtalaisella mittapuulla, mutta kykenee halutessaan näyttämään niin pitkältä kuin lyhyeltäkin. Siis käyttämättä Mahtia. Hän vain kykenee luomaan vaikutelman että on toista pidempi. Tosin siihenhän kykenee miltei jokainen Aes Sedai. Mutta tietyissä tilanteissa Shaemaelle kykenee luomaan itsestään myös pienemmän mielikuvan.
Shaemaellen pukeutumisen tyyli vaihtelee, mutta hänen päällään näkee suhteellisen usein vihreää. Yleensä puvut ovat myös suhteellisen vartaloamyötäileviä, vaikkakin hän pukeutuu aina välillä erittäin peittävästi.
Shaemaellella on yleensä paljon koruja, mutta nämä vaihtelevat paljon. Vain hopeinen kaulakoru, jonka päässä on katsomiskulmasta johtuen eriväriseltä näyttävä, läpinäkyvä pallo, on aina mukana, siis kolmen tietyn sormuksen lisäksi. Yksi noista sormuksista on tietenkin Suuren käärmeen sormus, jota hän pitää oikean kätensä etusormessa. Toinen on yksinkertainen, koristelematon sormus, joka on aina vasemman käden etusormessa, ja kolmas on cuendillarista, eli sydänkivestä valmistettu koristelematon sormus, joka on aina vasemman käden keskisormessa. Hänet saattaa nähdä usein hivelemässä kahta jälkimmäistä sormusta kuin huomaamattaan.

Menneisyys:
Shaemaelle syntyi erääseen Deveninraiviolaiseen perheeseen noin kaksisataa vuotta sitten. Hän eli elämänsä ensimmäiset vuodet rauhallisissa olosuhteissa, vaikka myös Deveninraivio oli alkanut kasvamaan suuremmaksi.
Shaemaelle oli jo nuorena eräänlainen villikko. Hän vaelteli usein ympäri Kaksvirtoja, usein jopa yksin. Häntä rangaistiin usein, mutta hänelle oli jo tuossa vaiheessa kehittynyt nykyinen käsityksensä säännöistä. Jos sitä ei ole suoraan kielletty, se on sallittua. Jos se on suoraan kiellettyä, ja rikot sitä silti, hyväksy rangaistus. Joten silloin kun Shaemaelle uskoi todella rikkoneensa sääntöjä, hän hyväksyi rangaistuksen hiljaa, mutta kun hän oli mielestään toiminut sääntöjen sisällä, hän vältteli rangaistusta kaikkien taitojensa avulla.
Mutta kaiken kaikkiaan Shaemaellen nuoruus meni yksinkertaisesti, ilman sen kummempia tapahtumia, kunnes pian hänen täytettyään kolmetoista vuotta saapui Deveninraiviolle Aes Sedai, joka koetteli kaikkia tapaamiaan tyttöjä, tietäen että Kaksvirroilla kyky virtaa vahvana. Kyseinen Aes Sedai koetteli Shaemaelleakin, sillä Shaemaelle näytti vanhemmalta kuin itse asiassa oli. Tämä havaitsi että Shaemaelle kykenisi oppimaan, ja että tästä tulisi vahvakin, vaikkei kyky edes ollut myötäsyntyinen. Tämä kuitenkin sai selville Shaemaellen oikean iän ennen kuin he ehtivät lähteä Valkoiseen Torniin muiden tyttöjen mukana. Shaemaelle oli liian nuori, joten hän joutui odottamaan.
Shaemaellen täytettyä viisitoista vuotta, sama Aes Sedai tuli kuitenkin hakemaan häntä, ja muutamia muitakin tyttöjä, Torniin. Shaemaelle tuli innolla.

Shaemaellesta tuli noviisi, eikä hän ollut vieläkään päässyt täysin eroon pahoista tavoistaan. Kuitenkin muutaman Oppiäidin luonna käymisen jälkeen hän rauhoittui, ja hänestä tuli hyvinkin hyvätapainen noviisi. Hänen luonteensa ei kuitenkaan muuttunut. Hän vain työnsi todellisen luonteensa syrjään joksikin aikaa.
Shaemaelle vietti neljä vuotta noviisina, kunnes hänestä tuli kelpuutettu. Kelpuutettuna hän sai opiskella mitä halusi. Hän sai pian selville kykenevänsä ter'angrealien valmistamiseen, ja alkoi opiskella erään samaan kykenevän Aes Sedain johdolla. Hän kehittyi siinä hitaasti, mutta varmasti.
Kelpuutettuna hänen todellinen luonteensa alkoi tulla taas esiin, ja hän loisti useissa taisteluun tarkoitetuissa punoksissa. Vihreä ajah alkoi kiinnittää häneen huomiota, sillä sekä kyvyt taistelussa että hänen... mieltymyksensä miehiin viittasivat siihen että vihreä sopisi hänelle parhaiten.
Hän jatkoi ter'angrealien tekemistä, mutta kukaan häntä ohjaavaa sisarta -joka sattui olemaan ruskea- ei tajunnut kuinka taitava hän itseasiassa oli.
Oltuaan kolme vuotta kelpuutettuna, Shaemaelle kohotettiin saaliin. Hän läpäisi kokeen, ja vannottuaan valat tuli ajahin anomisen vuoro. Vihreä ajah odotti paikalla, olettaen varmasti että Shaemaelle liittyisi vihreään. Kaikki oli viitannut siihen. Muut ajahit olivat lähdössä, mutta jokaisen Aes Sedain yllätykseksi Shaemaelle meni jo lähtemäisillään olevan ruskean luokse. Vihreät olivat järkyttyneitä, samoin ruskeat. Joka tapauksessa, Shaemaelle liittyi ruskeaan vasten kaikkia odotuksia.
Kohottuaan saaliin Shaemaelle jatkoi ter'angrealien luomisen opiskelua saman ruskean sisaren kanssa kuin aiemminkin.

Kannettuaan saalia kaksikymmentä vuotta, neljäkymmentäkaksivuotiaana, Shaemaelle lähti Valkoisesta Tornista ensimmäisen kerran sitten sinne viisitoistavuotiaana saapumisensa jälkeen. Hän ratsasti Mustaan Torniin, vaikka olisi aivan yhtä hyvin Matkatakin, sillä hän oli helpostikin tarpeeksi vahva kyetäkseen siihen.
Saavuttuaan Mustaan Torniin hän hakeutui siellä olevien ter'angrealien valmistajien luokse, ja opiskeli heidän kanssaan miten yhdistää saidinia ja saidaria erilaisten ter'angrealien luomiseksi. Hän tutustuikin siellä erääseen asha'maniin, Cailiin, joka oli myös taitava ter'angrealien valmistaja. Hän kiintyi tähän tehdessään tämän kanssa tutkimusta, ja myöhemmin sitoi tämän kaitsijakseen, ja, oltuaan Mustassa Tornissa kolme vuotta, eli ollessaan neljäkymmentäviisivuotias, hän meni naimisiin Cailin kanssa.
Hän palasi tämän kanssa Valkoiseen Torniin, ja aiheutti melkoista kuohuntaa Aes Sedain parissa tavanrikonnallaan. Kesti useita vuosia ennen kuin kuohunta rauhoittui, ja entistä useammat varmistuivat siitä että hänen olisi pitänyt valita vihreä.
Oltuaan naimisissa vuoden, Shaemaelle tuli raskaaksi, ja, neljäkymmentäseitsemänvuotiaana, synnytti pojan. Hän kasvatti tämän Tornissa aviomiehensä avustuksella, kunnes mies kuoli eräässä taistelussa pojan ollessa kolmetoistavuotias. Heti tunnettuaan kaitsijansa kuoleman, Shaemaelle vaipui masennukseen, josta jokainen kaitsijan menettänyt sisar kärsii. Hetken aikaa joutuivat muut sisaret pitämään hänen pojastaan huolen, sillä hän ei itse siihen kyennyt. Hän kuitenkin toipui pian, ja otti pojan takaisin vastuulleen. Hän piti tämän luonaan kunnes tämä oli noin kaksikymmentävuotias, jolloin tämä päätti lähteä takaisin äitinsä synnyinseudulle, Kaksvirroille. Sen jälkeen Shaemaelle ei tätä nähnyt kuin kerran.
Pian poikansa lähdön jälkeen Shaemaelle otti toisen kaitsijansa, joka oli yksi niitä harvoja joiden tapauksessa tämä oli pelkkä kaitsija. Kyseinen kaitsija oli kuusikymmentävuotias kun hän otti tämän, ja kuoli jo viidentoista vuoden kuluttua, Shaemaellen ollessa kahdeksankymmentäkaksivuotias. Shaemaelle koki uudestaan masennuksen, joskin heikompana kuin ensimmäisellä kerralla, sillä, kuten sanottua, tämä oli pelkkä kaitsija, vaikkakin muilla tavoilla läheinen.
Kun Shaemaelle oli kahdeksankymmentäviisivuotias, saapui hänen pojantyttärensä Torniin. Shaemaelle innostui tästä, ja antoi lapsenlapselleen useita oppitunteja. Omaksi harmistuksekseen hän tosin huomasi ettei tällä ollut kykyä valmistaa ter'angrealeja. Kahdeksan vuoden kuluttua tämä kohosi vihreän ajahin Aes Sedaiksi.
Täytettyään yhdeksänkymmentäyksi vuotta, Shaemaelle onnistui ensimmäisen kerran angrealin luomisessa, ja hän antoi tämän lahjana häntä opettaneelle ruskealle sisarelle.
Yhdeksänkymmentäkaksivuotiaana Shaemaelle otti kolmannen kaitsijansa, vastavalmistuneen kokelaan. Hän alkoi kouluttamaan tästä kunnon kaitsijaa. Ajan myötä hänelle muodostui tämänkin kanssa... hieman intiimimpi suhde. Hän ei kuitenkaan mennyt tämän kanssa naimisiin, vaan kyseessä oli pelkästään yleistä läheisempi kaitsijasuhde.
Kun Shaemaelle oli kantanut saalia sata vuotta, eli 122-vuotiaana, ehdotettiin Shaemaellea Istujaksi. Hän oli tarpeeksi vahva, hänen työtään ter'angrealien parissa kunnioitettiin, ja hän tunsi Tornilain täysin. Miksi ei? Lisäksi hän oli kantanut saalia jo sata vuotta, saavuttaen kunniotettavan aseman. Shaemaelle kuitenkin järkyttyi pelkästä ideastakin hänestä itsestään Istujana niin, että itse asiassa pyörtyi. Samoin huhujen mukaan osa Istujista, ja ainakin noin puolet ruskean ajahin Aes Sedaista. Sillä vaikka Shaemaellea kunnioitettiin hyvinkin paljon, hänellä oli tietynlainen maine, joka esti ketään edes kuvittelemasta häntä Tornisalissa. Hänhän oli jopa rohkaissut useita noviiseja kiertämään sääntöjä. Joten tuo ehdotus jäi pöydälle, ilman että sitä otettiin edes varsinaisesti esille. Kukaan ei enää muista kuka oli moista edes ehdottanut.

Kun Shaemaelle oli 130-vuotias, hänen kolmas kaitsijansa kuoli oltuaan hänen kaitsijanaan kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Shaemaelle suri uudestaan, vahvemmin kuin toisen kohdalla mutta silti huomattavasti heikommin kuin ensimmäisen kohdalla.
134-vuotiaana Shaemaelle loi toisen angrealinsa, jonka hän päätti pitää itsellään. Kyseinen angreal oli heikohko, hieman ensimmäistä heikompi.
138-vuotiaana hän otti neljännen kaitsijansa, erään viisikymmentävuotiaan, jonka edellinen Aes Sedai oli kuollut vanhuuteen. Myös kaitsija kuoli viidentoista vuoden kuluttua, Shaemaellen ollessa 153-vuotias.
156-vuotiaana Shaemaelle lähti vaeltamaan ympäri maailmaa, ja viipyi viitisen vuotta, käyden ensin Rajamaiden kautta Arad Domanissa, lähtien sieltä Altaraan, käväisten Ghealdanissa ja jatkaen Teariin. Sen jälkeen hän kävi Merikansan parissa, opiskellen hieman Tuulten punontaa, tulematta kuitenkaan erityisen taitavaksi. Sen jälkeen hän kävi Mayenessa, ja sen jälkeen meni Aielien autiomaahan. Shaemaelle vietti siellä kokonaisen vuoden, ja palasi sieltä aiel kaitsijanaan. He palasivat sitten Cairhienin kautta Tar Valoniin.
Shaemaelle ei kuitenkaan pysynyt Valkoisessa Tornissa kauaa, vaan lähti 163-vuotiaana uudestaan vaeltelemaan, sillä hänen aiel-kaitsijansa ei pitänyt paikallaan pysymisestä. Joten he vaelsivat noin kahdeksan vuotta lisää, joista kolme vietettiin Aielien autiomaassa. Tuolla retkellä Shaemaelle kävi Rhuideanissa, mennen mietiskelemään Avendesoran alla.
Sitten he lähtivät paluumatkalle Valkoiseen Torniin, mutta hänen kaitsijansa kuoli tapaturmassa paluumatkalla. Shaemaelle suri, ja palasi Tar Valoniin.
179-vuotiaana Shaemaelle teki kolmannen angrealinsa, vahvimman tekemänsä, mutta silti heikon kun vertaa useisiin muihin angrealeihin. Hän antoi tämän angrealin lahjaksi Amyrlinille.
182-vuotiaana Shaemaelle otti kuudennen kaitsijansa, tämän ollessa neljäkymmentävuotias, ja meni tämän kanssa naimisiin kaksi vuotta myöhemmin. Hän ei saanut tämän kanssa lapsea, sillä tämä kuoli jo Shaemaellen ollessa 187-vuotias.

Shaemaelle loi neljännen angrealinsa täytettyään kaksisataa vuotta. Kyseinen angreal oli heikompi kuin toinen, jota hän itse käytti. Tämä angreal on yhä jossain Shaemaellen huoneessa, mutta hän on unohtanut sijainnin.
203-vuotiaana Shaemaelle otti seitsemännen kaitsijansa, neljäkymmentäviisivuotiaan, kokeneen kaitsijan jonka Aes Sedai oli kuollut samalla tavalla kuin neljännen kaitsijan.
206-vuotiaana, tapahtui Suuri taistelu Valkoisessa Tornissa, ja Shaemaellen seitsemäs kaitsija kuoli. Tuntiessaan vasta muutama vuosi saamansa kaitsijan kuoleman Shaemaelle raivostui, ja lähti käytäville tuhoten jokaisen vastaantulevan trollokin ja myrddraalin, käyttäen apunaan kaikkia niitä taitoja joiden takia vihreä ajah olisi halunnut hänet joukkoonsa.
Kaitsijan kuolema niin pian katkeroitti Shaemaellen, ja hän nyt etsii jälkiä siitä mitä Tornissa todella tapahtui, kyetäkseen kostamaan kaitsijansa kuoleman.

Mahdista:
Shaemaelle on vahvuudeltaan tarpeeksi vahva, jotta häntä kunnioitetaan huomattavastikin Aes Sedain joukossa, mutta ei kuitenkaan niin vahva että häneen olisi koskaan kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota. Vielä parisataa vuotta sitten niin olisi saatettu tehdä, mutta nykyään hän ei ole enää kovinkaan ihmeellinen tapaus.
Viidestä voimasta voimakkain on ylivoimaisesti henki. Maa on jonkin verran keskitason yläpuolella, tuli on hieman keskitason yläpuolella, ilma on keskitasoa ja vesi on heikko.
Shaemaellella on kaksi erityislahjakkuutta. Ensinnäkin hän on taitava kilpeäjä, ja toisekseen, huomattavasti tärkeämpänä, hän on ERITTÄIN lahjakas ter'angrealien tekijä. Hän on silloin tällöin myös onnistunut tekemään heikkoja angrealeja, mutta hän ei ole vieläkään oppinut tekemään niitä kunnolla, ja hän onnistuu vain murto-osassa yrityksistään. Hän on luonut ter'angrealeja jo yli sadanviidenkymmenen vuoden ajan, ja on siten eräs taitavimmista niiden tekijöistä.
Shaemaellen kyky Parantaa on korkeintaan keskinkertainen. Tarpeeksi hyvä jotta siitä olisi hyötyä taisteluhaavojen Parantamisessa, mutta hyvin monia häntä parempia löytyy keltaisen ajahinkin ulkopuolelta.

Kaitsijoista:
Shaemaellella on ollut vuosien saatossa seitsemän kaitsijaa, mikä lienee ennenkuulumatonta ruskean Ajahin parissa. Hänhän ei ruskeana lähtenyt kovinkaan usein Tornista, joten kaitsijat eivät joutuneet vaaroihin joissa nämä olisivat voineet kuolla, eikä Shaemaelle oikein ruskeana voi ottaa enempää kuin yhden kaitsijan kerrallaan. Tämä selittynee sillä, että Shaemaelle harvoin ottaa ketään alle neljäkymmentävuotiasta kaitsijakseen. Poikkeuksia on ollut vain yksi, nimittäin kolmas kaitsija, jonka hän otti jo kahdeksantoistavuotiaana, kokeillakseen miltä tuntuisi kouluttaa aivan uusi kaitsija.
Kuten aiemmin sanottua, Shaemaelle on ollut naimisissa kahden kaitsijansa kanssa: Ensimmäisen nimi oli Cail Raeman, ja tämä oli myös asha'man, mutta tämä kuoli kuitenkin melko pian. Toinen oli hänen kuudes kaitsijansa, jonka hän otti aviomiehekseen tämän ollessa neljäkymmentäkaksivuotias. Tämä kuoli kuitenkin noin kaksikymmentä vuotta sitten.
Shaemaellen viimeisin kaitsija, Derec, kuoli Suuressa Taistelussa. Hän on vieläkin katkera sen vuoksi, sillä tämä oli ehtinyt olla hänen kaitsijanaan vain kolme vuotta ennen kuin kuoli.

Maine:
Shaemaellen maine noviisien keskuudessa on sekaantunut. Osa noviiseista pitää häntä erittäin ankarana Aes Sedain joukossa, sillä hänen antamansa rangaistukset ovat juuri erittäin ankaria. Nämä noviisit ovat niitä jotka yrittivät keksiä tekosyitä.
Osa noviiseista taas pitää hänestä erittäin paljon, sillä hän joko antoi hyvin kevyen rangaistuksen, tai ei edes rangaistusta lainkaan. Nämä ovat niitä noviiseja jotka tunnustivat tekonsa tai, mitä parempaa, keksivät madonreiän säännöissä, eivätkä siis varsinaisesti edes rikkoneet niitä.
Opettajana Shaemaellen maine ei ole kovinkaan ankara. Itse asiassa monen mukaan hän on vain kannustava.

Aes Sedain joukossa Shaemaellella on vielä vähän enemmänkin mainetta. Yleisesti häntä pidetään miestennielijänä, miksi häntä ei suinkaan kutsuttaisi jos hän olisi vihreä. Koska hän sen sijaan on ruskea, tuo maine on erittäin vahva. Lisäksi hänellä on mainetta siitä, ettei hänellä ole pienintäkään kunnioitusta tapoja kohtaan, vaan joka suorastaan rikkoo tapoja vain sen vuoksi, että ne ovat tapoja.
Kuitenkin, häntä myös kunnioitetaan, niin hänen vahvuutensa kuin ikänsäkin vuoksi, ja ennen kaikkea hänen ter'angrealien valmistamistaitojensa vuoksi.

Muuta:

[Shaemaelle al'Dela]

//Ei ole muuta tekemistä, joten kirjoittelen tässä Shaemaellen menneisyydestä.//

"MITÄ SINÄ SANOIT?!"
Shaemaelle seisoi paikoillaan tyynesti, mihin luultavasti kukaan muu noviisi ei olisi pystynyt. Harva kelpuutettukaan, taikka sitten Aes Sedai, olisi kyennyt tuon raivoa hehkuvan naaman edessä pysymään tyynenä. Noviisien ja kelpuutettujen kohdalla pelontunnetta olisi myös vahvistanut se tosiasia, että nainen hänen edessään oli Noviisien Oppiäiti.
Totta puhuen, Shaemaelle ei olisi mitenkään voinut itsekään pysyä tyynenä ellei hän tietäisi erästä seikkaa. Toisen raivo oli pelkkää esitystä. Vihainen tämä toki saattoi olla, hyvinkin vihainen, mutta raivoissaan toinen ei ollut. Shaemaelle oli nimittäin sattunut kuulemaan toisen sanovan, kuinka tietynlaiset tunteenilmaisut onnistuivat aina säikäyttämään noviisit hyvätapaisiksi. Eivätkä Aes Sedait voineet valehdella. Siispä Shaemaelle pysyi tyynenä.

Oppiäiti katseli häntä hetkisen raivo silmissään, kunnes tämä yhtäkkiä huokaisi ja rojahti tuoliaan vasten. Tämä oli jo tajunnut etteivät nuo esitykset toimineet Shaemaelleen. Oppiäitihän tiesi Shaemaellen kuulleen tuon lipsahduksen.
Oppiäiti katseli Shaemaellea... oliko tuo surua? Ehkä lähempänä toivottomuutta. "Valkeus, lapsi... Mitä me teemme kanssasi? Sinua on rangaistu rangaistuksen perään, mutta sinä et kerta kaikkiaan tajua. Sinä ET SAA kanavoida ilman valvontaa, olit sitten kuinka taitava tahansa."
Niin, se oli Shaemaellen rike. Hän piti kanavointikieltoa naurettavana, ainakin omalla kohdallaan. Hänelle ei annettu tarpeeksi oppitunteja kanavoinnissa, ja siksi hänen täytyi harjoitella itse. Hän kyllä tiesi mikä oli turvallista ja mikä ei, eikä siksi kokeillut mitään uutta, vaan harjoitteli jo osaamiaan punoksia. Mutta, se oli sääntö, ja siksi Shaemaelle meni jokaisen harjoituskerran jälkeen kiltisti Oppiäidin puheille vaikka ei olisi edes jäänyt kiinni. Niin hän aina teki. Jos rikot sääntöä, hyväksy rangaistus. Jos et ole valmis ottamaan rangaistusta vastaan, tottele sääntöjä. Mutta totteleminen ei ollut vaihtoehto. Hänen täytyi oppia.

Oppiäiti huokaisi uudestaan. "Lapsi, sinä et voi jatkaa tätä. Minulla ei riitä aikaa siihen, että rankaisisin sinua joka päivä. Noviiseja on kerta kaikkiaan liikaa jotta käyttäisin kaiken aikani sinuun." Aes Sedai pudisti päätään. "Tällainen ei kerta kaikkiaan ole soveliasta. Eikä se ole edes ainoa rikkomuksesi. Sinun täytyy antaa se meille joskus. Pelkkä noviisi ei voi käsitellä sitä turvallisesti." Shaemaellen leuka nousi pystyyn, ja käsi liikahti kaulalla olevalle kangashihnalle, joka toimi 'kaulakorun' ketjuna. "Me kyllä antaisimme sen takaisin saavutettuasi saalin, mutta noviisin ei kerta kaikkiaan voi antaa pitää hallussaan ter'angrealia."

Shaemaelle katseli toista uhmaavasti, käsi koskettaen noviisin puvun läpi kylmää metallinpalaa, avainta. Hän oli piilottanut sen ja lukinnut arkun. Kyllähän Aes Sedai kykenisi helposti avaamaan arkun muutenkin, mutta avain oli Shaemaelle symboli siitä että hän omisti sen.
Noviisille oli kerrottu että se oli ter'angreal, mutta se ei merkinnyt hänelle mitään. Se mikä jotain merkitsi, oli että kyseinen esine oli hänelle jätetty perintö. Hän ei antaisi sitä kenellekään, paitsi kenties omalle jälkeläiselleen. Ei, vaikka Aes Sedait sitä kuinka vaativat.

Oppiäiti katseli häntä miettien. "Ehkäpä voisimme tehdä jonkinlaisen sopimuksen. Minä järjestän sinulle muutaman lisätunnin, ja sinä lakkaat kanavoimasta ilman lupaa. Ja jos sinä rikot tätä sääntöä vielä kerran, haen ter'angrealin huostaani. Tiedät että pystyisin siihen hyvin. En tarvitsisi tuota avainta." Shaemaellen käsi puristui avaimen ympärille. Ei toinen voinut! Mutta tämä oli Aes Sedai, ja oli sanonut suoraan että tämä ottaisi sen.
Shaemaelle epäröi hetken, ja puhui sitten. "Hyvä... hyvä on. Lakkaan kanavoimasta ilman lupaa."

Oppiäiti hymyili tyytyväisesti. Eihän hän oikeasti edes voisi riistää toiselta tämän omaisuutta. Sehän olisi varastamista. Mutta ei hän ollut valehdellutkaan. Hän oli vain kiertänyt totuutta. Hän oli sanonut hakevansa ter'angrealin huostaansa, mutta oliko hän muka sanonut että hän ottaisi noviisin omistaman ter'angrealin?
Viimeinkin tämä villikko oltiin saatu kesytettyä.

[Shaemaelle al'Dela]

Kirja sopi hyvin kahden muun kirjan väliin, juuri sopivan tiukasti ettei se heiluisi, mutta ei kuitenkaan niin tiukasti etteikö sitä saisi vedettyä helposti pois. Kirja oli vanha kappale Karaethonin tarustoa. Shaemaelle ei oikeastaan tajunnut miksi hän oli sen hankkinut, olihan se jo käytännössä menettänyt merkityksensä. No, hyvä lisäys kirjahyllyyn se kuitenkin oli.

Shaemaelle asetteli ruskeahapsuista saalia paremmin olkapäilleen. Niin, saalia. Aes Sedai -sillä sellainenhan hän nyt oli- katseli saaliaan ylpeänä. Hän oli viimeinkin saavuttanut tämän aseman. Shaemaelle Sedai. Se kuulosti hyvältä hänen mielessään.
Katsellessaan ruskeita hapsuja Shaemaelle naurahti. Niinpä. Ruskeita. Kaikki olivat aina kuvitelleet että hän valitsisi vihreän. Kaikki. Hän itsekin oli harkinnut vihreää hyvin vakavasti, mutta ei. Ruskea oli se ainoa oikea valinta. Tieto. Tieto oli tärkein asia maailmassa. Hän halusi tietää yhä enemmän ja enemmän. Ja ruskea ajah oli niille jotka kaipasivat tietoa.
Shaemaelle oli aina pitänyt typeränä sitä, että jotkut Aes Sedait kuvittelivat saalin ansaittuaan tietävänsä kaiken tarvittavan kanavoinnista. Ei tosiaankaan. Aes Sedaiksi tuleminen oli vain askel, joka merkitsi sitä, että olit valmis opiskelemaan itse. Opittavaa oli loputtomasti, ja jotta oppisi, täytyisi tutkia. Kyllä, tutkiminen oli Aes Sedain tarkoitus. Heidän täytyi tutkia kanavointia, ja oppia lisää. Juuri se asenne, että 'se mitä nyt ei osata, sitä ei voida koskaan myöskään oppia' oli pitänyt Aes Sedaita vuosituhansien ajan taantumisessa. Vaikka nämä TIESIVÄT Legendojen Aikakauden ihmeistä, nämä eivät edes olleet yrittäneet saavuttaa niitä, vaan olivat olettaneet että koska kukaan ennen heitä ei ollut onnistunut siinä, eivät hekään onnistuisi. Puhdasta typeryyttä.
Shaemaelle itse sen sijaan... Hän halusi tutkia. Hän halusi oppia valmistamaan ter'angrealeja yhtä hyvin kuin Legendojen Aikakaudella tehtiin, ja hän halusi ylittääkin tuon tason. Jos haluat oppia, sinä myös opit. Sen lauseen ympärille Shaemaellen maailmaa kietoutui. Sen oli lausunut juuri se ruskea sisar joka oli ensimmäisenä tutustuttanut Shaemaellen ter'angrealeihin. Niin. Hän oppisi.

Shaemaelle katseli ympärilleen. Tämä oli hänen uusi huoneensa. Ruskean sävyillä sisustettu huone, jonka ruskeat olivat hänelle valmistaneet. Hän irvisti lievästi. Kaipa huone olisi ihan mukava -huonekalut näyttivät mukavilta lukupaikoilta, ja kirjahylly oli oikein mainio- mutta sen väritys oli erittäin tylsä. Vaikka ruskea toikin eräänlaisen kodikkuuden tunnun, halusi Shaemaelle värejä. Ja kasveja, ehdottomasti kasveja. Huoneen ilma tulisi tunkkaiseksi hyvin nopeasti jos tänne ei tuotaisi muutamia huonekasveja. Kyllä, huomenna alkaisi perusteellinen siivous, Shaemaelle ajatteli naurahtaen.

Ruskea sisar vetäytyi pois kirjahyllyn luota, katsellen sitä vielä hetken. Hylly täytti yhden huoneen neljästä seinästä kokonaan. Se oli tosin vain puolitäynnä. Shaemaellella oli harvoja omia kirjoja vielä tässä vaiheessa. Karaethonin tarusto oli yksi niistä harvoista. Muut olivat hänen ajah-sisartensa antamia lahjoja, joista kukin oli sellainen jonka kukin sisar ajatteli kuuluvan yleissivistykseen. Niiden joukosta löytyi niin Kandorin historiasta kertovia teoksia kuin Tearin kaupankäyntiä käsitteleviäkin teoksia. Yksi kertoi aieleista, toinen domaneista. Niiden joukossa oli jopa yksi Merikansaa käsittelevä. Shaemaelle ei niihin kovin paljoa kiinnittänyt huomiota, sillä hän oli lukenut ne kaikki jo kerran, ja muisti niiden sisällön hyvin. Mutta yksi kirja kiinnitti hänen huomionsa joka kerta kun hänen katseensa kohtasi kirjahyllyn. Punertavanruskeisiin kansiin sidottu paksu kirja, joka käsitteli ter'angrealeja. Se oli erään ruskean itsekirjoittama. Nimittäin sen joka oli alunperin esitellytkin ter'angrealien teon Shaemaellelle. Sitä hän ei ollut aikaisemmin lukenut, sillä kyseinen sisar oli vasta saanut sen valmiiksi -ja antanut sen heti Shaemaellelle. Se merkitsi nuorelle Aes Sedaille paljon.

Shaemaelle huokaisi, ja käännähti ympäri, astellen sängylleen. Hän alkoi riisuutua kiirehtimättä, ja sen tehtyään pesi kasvonsa pikaisesti. Sitten hän asettui sängylle makaamaan... ja hengähti vajotessaan pehmeään patjaan. Valkeus! Siitä oli kauan kun hän oli maannut näin hyvässä sängyssä. Aivan toista kuin kelpuutettujen ja noviisien sängyt.
Ei kestänyt kauaa ennen kuin Shaemaelle nukahti.